Odottamattomat tarjoumat poikivat usein lisää odottamattomia tarjoumia. Yllättävien tilanteiden ja ajatusten joustava vastaanottaminen mahdollistaa opettamisessa ja oppimisessa sellaisia suuntia, joita ei luultavasti tulisi keksineeksi, jos ummistaisi tarjoumilta silmänsä. Samalla opettaja saa runsaasti teach-backia, eli oppii tuntemaan lasten ajattelua yhä paremmin. Lapsetkin oppivat toisiltaan ja toisistaan koko ajan. Oppiessaan lapsilta opettaja oppii aina myös itsestään: kuunnellessaan heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan hän suhteuttaa kuulemaansa koko ajan omiin ajatuksiinsa, kokemuksiinsa, ennakko-oletuksiinsa ja tietoihinsa.
Odysseuksen harharetket voivat viedä Kreikan saaristosta Afganistanin vuoristoon, mikäli opettaja uskaltaa olla joustava suunnitelmissaan ja seurata eteen avautuvia polkuja: lapsen yllättävä kysymys voi avata hienoja mahdollisuuksia purkaa omaksumiamme diskursseja ja oppia historian ja eri kulttuureiden lisäksi oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta.Viidennellä luokalla historian sisältöihin kuuluu antiikin aika. Perehdymme siis Kreikan historiaan. Käytössämme olevissa oppimateriaaleissa käsitellään antiikin myyttejä, taruja ja jumalia harmillisen vähän. Kirjoissa kerrotaan lyhyesti Odysseuksesta, mutta haluan lasten tutustuvan tarinaan lisää. Sitä kautta myös antiikin jumalat ja tarusto tulevat heille tutummiksi. Luen lapsille ääneen Arto Kivimäen Odysseiaa monen viikon ajan, etenkin kuvataiteen tunneilla heidän työskennellessään. Lapset pitävät siitä kovasti. Hurjat, yllättävät ja traagiset tarinat aivan lumoavat heidät. Matkan edetessä kohtaamme Odysseuksen miehistön kanssa jumalia ja hirviöitä, vainajien haamuja, nymfejä ja seireenejä. Sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar Athene sekä jumalten sanansaattaja Hermes suojelevat ja ohjailevat Odysseuksen matkaa parhaansa mukaan. Meren jumala Poseidonin urho onnistuu puolestaan suututtamaan sokaisemalla tämän pojan, Kykloopin. Tuulten jumala Aiolos taasen vimmastuu Odysseuksen miesten liiallisesta uteliaisuudesta ja tottelemattomuudesta. Vastoinkäymisistä huolimatta rusosorminen Eos värjää taivaanrannan punaiseksi päivän koittaessa, aamusta toiseen. Jumalten lisäksi myös esimerkiksi Kalypso, Kirke ja Skylla muodostuvat lapsille tutuiksi hahmoiksi.
Äidinkielen tunneille Odysseus purjehtii aluksi sanaluokkatehtävien muodossa, ovathan ne kuluvassa jaksossa työn alla. Lasten pitää etsiä eri sanaluokan sanoja lukemistani Odysseian teksteistä. Samalla he tulevat lukeneeksi tekstiä itse kotona sekä kerranneeksi tarinan tapahtumia. Odottamattoman tilanteen ansiosta eeppinen urho päätyy myös innoittamaan kirjoitustehtävää. Yksi koulun aikuisista joutuu nimittäin lähtemään kesken päivää töistä, joten emme pysty pitämään tavanomaista äidinkielen yhteistyötuntiamme neljännen luokan kollegan kanssa. Pidämme siis omat tuntimme, mutta päätämme jättää yhteistyötuntien kirjoitustehtävän hetkeksi odottamaan. Kävellessäni opettajanhuoneesta omaan luokkaani odottamattoman pedagogiikka tulee hätiin. Keksin tunnin aiheeksi Odysseia-pastissin. Lasten tehtäväksi tulee siis kehittää Homeroksen eeposta mukaillen tarina, jossa sankarit lähtevät matkaan ratkomaan ongelmia – ja kohtaavat niitä aina lisää. (Moni muu opettaja on varmaankin keksinyt saman idean!)
Tunnin aluksi esittelen tehtävän. Kertaamme yhdessä, millainen perusrakenne tarinoilla useimmiten on, ja millaisia elementtejä tarinoissa esiintyy. Kerron, että tässä tarinassa tulee olla päähenkilö ja hänellä apulainen, tai jonkinlainen kumppani joka tapauksessa. He lähtevät retkelleen yhdessä. Havainnollistaakseni tehtävän luonnetta tulen käyttäneeksi sanaparia ”Odysseus miehineen”. Eräs tytöistä* kiinnittää tähän huomionsa ja kysyy yllätyksekseni, miksi tarinoissa kaikki sankarit ovat poikia. Pysähdymme tähän. Muuan poika toteaa, että sankarit ovat usein väkivaltaisia. Kulttuurimme stereotypiat kaikuvat lasten ajatuksissa, mutta he ovat selvästi valmiita tarkastelemaan niitä kriittisesti sen sijaan, että ottaisivat ne annettuina. Onko pojan/miehen oltava väkivahva ja väkivaltainen ollakseen sankari? Onko tytön/naisen rooli olla passiivinen avun ja pelastajan – ja aviomiehen – odottaja?
Vien keskustelun ”vahvoista miehistä” tyttöjen ja naisten asemaan maailmalla. Olemme historian tunneilla puhuneet asiasta aiemminkin, lukiessamme tyttöjen ja poikien erilaisista rooleista ja heihin kohdistuvista odotuksista antiikin Kreikassa. Kerron jälleen, että tyttöjen ja naisten asema on edelleen joissain kulttuureissa todella huono. Koulutukseen ei ole mahdollisuutta. Monissa maissa tytöt voidaan lisäksi pakottaa avioliittoon jo lapsina, usein heitä itseään paljon vanhempien miesten kanssa. Ennen avioliittoa tyttö on isänsä ja veljiensä päätäntävallan alla, ja hänen mentyään naimisiin asioista päättää aviomies. Kerron myös myötäjäiskäytännöistä. Lapset ovat ihmeissään, tytöt arvatenkin myös tuohtuneita. Miksi heidän pitäisi olla veljien tai miesten päätäntävallan alla? Miksi ihmeessä heidän tulisi suostua avioliittoon jonkun muun määräämän puolison kanssa, etenkään, jos mies olisi heitä itseään reilusti vanhempi ja he vasta lapsia? Joku puuskahtaa, että hän karkaisi kotoa saman tien, jos moista suunniteltaisiin. Puhun siitä, että jokaisessa kulttuurissa on omat arvonsa ja tapansa, joilla on omat historialliset juurensa. Monesti tapoja voi olla vaikea ymmärtää toisen kulttuurin näkökulmasta. Jotkut käytännöt voivat olla rajusti omien arvojen vastaisia. Yksi tytöistä ottaa puheeksi afganistanilaisten naisten hirvittävän tilanteen. Muut kuuntelevat epäuskoisina ja tyrmistyneinä. Suomessa tuntuu täysin absurdilta, että Afganistanissa naiset eivät saa ajaa autoa, näyttää kasvojaan tai edes poistua kotoaan.
Palaamme kirjoitustehtävämme ja Odysseuksen pariin. Kehotan lapsia pohtimaan, millaisia henkilöitä heidän kirjoitelmansa päähenkilö ja tämän kumppani ovat. Mietimme Odysseuksen luonnetta, hänen vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Eepoksessa Odysseusta kuvataan voimakkaana, rohkeana, neuvokkaana, uljaana ja miehistä etevimpänä. Samaan aikaan hän on kuitenkin itsepäinen, jumalia tottelematon ja toisinaan jopa turhamainen. Saamme huomata, että sankaritkin ovat, ainakin joissain tarinoissa, monitahoisia ja myös erehtyväisiä: Odysseus miehineen vieläpä surkuhupaisan erehtyväisiä. Kukaan meistä ei ole ainoastaan hyveellinen ja taitava tai pelkästään ilkeä ja virheitä tekevä. Ihmisissä on niin kovin monta eri puolta. Tarkastelemme tätä eeppistä urhoa ja hänen miehiään lempeämmin, ymmärtäväisin silmin. Toivottavasti lapset oppivat elämänsä varrella katsomaan myös itseään ja toisia ymmärtäväisin silmin, moninaisia näkökulmia hakien.
Perinteisten oppituntirakenteen näkökulmasta kuvaamani keskustelu saattaisi näyttää harharetkeltä. Tarkoitushan oli alkaa kirjoittaa, ei eksyä eri kulttuurien kiemuroihin! Omasta mielestäni pieni poikkeama reitiltämme oli kuitenkin ehdottoman hedelmällinen. Ensinnäkin se vahvisti lasten luottamusta siihen, että opettaja on heidän ajatuksistaan ja kysymyksistään kiinnostunut, ja että hän arvostaa niitä. Lapset saivat jälleen varmistusta sille, että koulussa voi ja kannattaa pohtia ääneen, mikäli mieleen tulee askarruttavia asioita. ”Miksi sankarit ovat aina poikia?” oli hyvin vilpitön, joskin aika turhautunut, kysymys. Toki lapset tiesivät, että näin ei aina ole, ovathan he itsekin nähneet animaatioita ja lukeneet kirjoja, joissa sankari onkin tyttö. Useimmiten sankarin viitta on kuitenkin tiukasti poikien ja miesten harteilla, etenkin, jos katsotaan yhtään lähihistoriaa kauemmas. Millaista kuvaa tämä maalaa lapsille? Omaksuvatko tytöt heikomman ja passiivisemman roolin, ajatellen, että aktiivisuus ja voima ovat vain pojille tarkoitettuja tai sallittuja ominaisuuksia? Nykyajan tytöt ja tyttöoletetut eivät onneksi niele tällaista tarinaa yhtä helposti kuin sisarensa joskus aiemmin, mutta vahingollisia viestejä tarinat voivat silti välittää. Viestit voivat vahingoittaa myös poikia. (Tätä sivutaan myös seuraavassa alaluvussa.) Stereotyyppisen maskuliinisuuden vaaliminen ja ihannoiminen pakottaa myös poikia ja miehiä tietynlaisiin, hierarkkisiin, rooleihin. Vallitsevissa diskursseissamme stereotyyppinen alfa-uros on fyysisesti kookas ja voimakas, mieleltään kovaa johtajatyyppiä. Hänen toimintaansa ohjaa puhdas järki, sillä tunteet nähdään naisten tai vähemmän miehisten miesten kenttänä. Hoiva, myötätunto ja rakkaus ovat stereotyyppiselle, ”miehiselle miehelle” vieraita. Myös tältä kantilta katsottuna oli tärkeää, että odottamaton Odysseus-pastissi tarjosi tilaisuuden puhua eeppisistä sankareista monitahoisina ja tuntevina henkilöinä, ei ainoastaan ylivertaista järkeä ja uskomatonta voimaa edustavina miehinä. Sillä vaikka Odysseus kumppaneineen edustaa voitokkaita urhoja, he myös surevat menetettyjä tovereitaan avoimesti itkien ja näitä pitkänkin ajan päästä kaivaten. Lasten on saatava tutustua kulttuurisia stereotypioita laveampiin mieskäsityksiin. Martha Nussbaum (2011, 132) kirjoittaa:
”Lyhyesti sanoen lasten täytyy oppia, että myötätuntoinen vastaanottavuus ei ole epämiehekästä. Miehuus ei tarkoita sitä, että ei itketä eikä jaeta nälkäisten tai murtuneiden tuskaa. Tätä opetusta ei voida antaa siten, että oppilaita vaaditaan noin vain luopumaan vanhoista miehuuskäsityksistään. Sitä voidaan antaa vain ilmapiirissä, jossa oppisisältöjä ja opetusmenetelmiä ollaan halukkaita uudistamaan. Rohkenen sanoa, että koko kasvatushankkeen tulee perustua rakkauden ja myötätunnon kykyjen edistämiseen.”
”Harharetkemme” salli meidän pohtia lisäksi tyttöjen ja naisten asemaa eri kulttuureissa ja konteksteissa. Kuten sanottua, aiheesta oli ollut puhetta jo aikaisemminkin, mutta näin tärkeä teema ei hetkessä tyhjene. Tyttöjen ja naisten alisteinen asema poikiin ja miehiin nähden herätti tytöissä paljon ajatuksia ja tunteita. Sen lisäksi, että pyrin korostamaan erilaisten kulttuuristen käytäntöjen historiallisia merkityksiä, kerroin myös, että Suomessakin naisen vahva asema on suhteellisen uusi asia. Historiassamme ei tarvitse mennä kuin reilut sata vuotta taaksepäin huomatakseen, että naiset nähtiin varsin toistaitoisina ja heikompina miehiin nähden. Nykyinen tilanteemme ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen on tehty valtavasti työtä. Naisasialiike taisteli uupumatta, jotta naiset saisivat tasa-arvoisemman aseman miehiin nähden. Valmista ei ole vieläkään, vaikka Suomessa naisten asema onkin vahva. Piispa Mari Leppänen kirjoittaa kolumnissaan ”Naiskysymys on ihmiskunnan turvallisuuskysymys”:
”Eri puolilla maailmaa erilaisten uskonnollisten liikkeiden konservatiiviset edustajat ovat löytäneet toisensa. Yhteistyö tähtää naisten ja vähemmistöjen aseman heikentämiseen sekä ympäristötyön ja globaalin solidaarisuuden vähentämiseen.” (HS 19.3.2025.)
Leppänen jatkaa naisten oikeuksia vastaan hyökkääjien tietävän, että yhteiskunnan koheesio ja kyky demokraattiseen päätöksenteko heikkenevät, mikäli tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kaltaisissa teemoissa esiintyy sisäistä hajaannusta. Kun naiset ovat mukana yhteiskuntien rakentamisessa, ne ovat vakaampia ja turvallisempia. (Emt.) Tasa-arvo, ihmisoikeudet ja demokratia eivät ole itsestäänselvyys. Niitä voidaan nakertaa ja horjuttaa demokraattisiksi mielletyissä länsimaissakin. On ensiarvoisen tärkeää, että tyttöjen ja naisten asiasta puhutaan lasten ja nuorten kanssa muutenkin kuin ohimennen tyttöjen tai naisten päivänä, tai Nälkäpäiväkeräyksen ohessa. Joskus kimmokkeen voi tarjota kreikkalainen sankarihahmo yli 2000 vuoden takaa. Opettajan vastuulla on tarttua tarjoumiin ja auttaa keskustelua syntymään.
*Olemme käyneet lasten kanssa keskustelua sukupuoli-identiteetistä. He ovat todenneet, että kyseisessä ryhmässä voi tarpeen tullen luontevasti puhua tytöistä ja pojista, joskin teen niin varsin harvoin. Lähtökohtaisesti puhun aina vain lapsista tai nuorista.
Lähteet
Kivimäki, A. 2005. Odysseia lapsille. Helsinki: Teos.
Leppänen, M. 2025. Naiskysymys on ihmiskunnan turvallisuuskysymys. Helsingin Sanomien kolumni 19.3.2025.
Nussbaum, M. C. 2011. Talouskasvua tärkeämpää. Miksi demokratia tarvitsee humanistista sivistystä? Suom. Timo Soukola. Helsinki: Gaudeamus. Alkuperäisjulkaisu 2010.
Olen kirjoittanut tekstin Koneen Säätiön rahoittaman hankkeen aikana.
