Teksti on kirjoitettu syksyllä 2019 osana Hämeenlinnan kaupungin hanketta Positiivinen diskriminaatio varhaiskasvatuksessa, ja se on julkaistu aiemmin Hämeenlinnan kaupungin varhaiskasvatuksen blogissa.
Mitä tässä nopeasti näpätyssä kuvassa näkyy, ja mitä siitä voi päätellä? Pöydän ääressä istuva lapsi on kolmevuotias. Käsissään hänellä on Lego-kissa ja –kettu, pöydällä on paperi, kaksi rei’itintä ja värikyniä. Mitä tapahtui? Mitä kaikkea näennäisen yksinkertainen tilanne piti sisällään?
Tilanne kyllä oli yksinkertainen sinänsä, mutta sisälsi monenlaisia elementtejä. Hyvin vaitonainen ja vetäytyvä lapsi istui yksin rei’ittämässä paperia tähtirei’ittimellä. (Lapsi ei halua puhua ääneen juuri mitään, mutta osaa kyllä suomen kieltä.) Lapselle vielä vieras aikuinen asettui istumaan häntä vastapäätä. Hetken katseltuaan aikuinen alkoi laulella Tuiki tuiki tähtöstä. Lapsi jatkoi rei’ittämistä ja leikki samalla hienovaraisesti Lego-eläimillä. Eläimet pysähtyivät tähtien ääreen. Aikuinen alkoi leikkiä eläintä, matki syömisen ääntä ja ”puhutti” eläimiä. Hyvin ujo lapsi hymyili salamannopeasti. Toinenkin eläin tuli syömään. Vuorotellen eläimet söivät tähtiä ihastellen niiden makua ja kiitellen lasta, aikuisen ”puhuttaessa” niitä. Salamannopea, leikkisä virne käväisi yhä uudelleen lapsen kasvoilla. Aterioinnin jälkeen lapsi puhdisti eläimet oikein huolellisesti ja hellästi tähdillä pyyhkimällä. Näin oli eläimistä pidetty hyvää huolta.
Aikuinen kokeili myös kukkarei’itintä. Lapselle se oli liian jäykkä, mutta aikuinen leikkasi muutaman kukkasen. Niin eläimet saivat myös kukkia syödäkseen. Sitten aikuinen kysyi, voiko värittää paperiin jääneiden tähti-reikien reunuksia. Hän sai. Kotvasen värittelyn jälkeen aikuinen kysyi, saisiko värittää myös tähden. Hän sai tehdä senkin. Lapsi alkoi ojennella uusia tähtiä, ja sitten myös lisää eri värejä. Koko ajan vuorovaikutus oli lapsen puolelta sanatonta. Aikuinen jutteli rauhaksiin, nimesi värejä, laski tähtiä ja kukkia, minkä jälkeen lapsi alkoi muodostaa niistä pareja. Jos joltain puuttui pari, lapsi pyysi kahta sormea näyttämällä ja värejä ojentamalla aikuista leikkaamaan ja värittämään sellaisen. Nyt aikuinen ehdotti lapselle kukkarei’ittimen painamista yhdessä, ja lapsi suostui. Sitten taas väritettiin ja laskettiin tähtiä ja kukkia, ja aikuinen nimesi värejä. Ajoittain kissa ja kettu kävivät syömässä vähän lisää. Päiväunia ne eivät kuitenkaan kaivanneet, aikuinen tarkisti lapselta. Ehkä ne olivat jo sen verran isoja, kuka tietää.
Leikkihetki kesti lopulta yli 20 minuuttia ja keskeytyi lounaalle lähtöön. Yhteistoiminta oli intensiivistä, eteenpäin kulkevaa ja yhdessä kehiteltyä. Lapsi ei sanonut sanaakaan, mutta tuli hyvin ymmärretyksi. Molempien leikkijöiden tarjoumat tulivat vastaanotetuiksi. Näennäisen yksinkertaiseen leikkiin mahtui huolenpitoa ja hoivaa, muotoja, värejä, lukusanoja sekä parittomuuden ja parillisuuden tutkailua. Tärkeimpänä kaikesta, se oli hienovaraista viestintää ja lapsen kiinnostuksesta ja toiminnasta kumpuavaa leikkiä, aikuisen tukemaa osallisuutta ja toimijuutta puhutun kielen puuttumisesta huolimatta.
Lisäys syyskuussa 2024: Muutamia päiviä leikkituokion jälkeen istuin yllä kuvatun pöydän lähellä lattialla keskustelemassa hankekollegani kanssa. Tekstissä esiintyvä lapsi puuhasi omiaan pöydän ääressä. Yhtäkkiä hän nousi ylös, vilkaisi minuun ja käveli pelihyllyn vieressä olevan pöydän luo. Totesin kollegalleni, että anteeksi, nyt tuli kutsu pelaamaan, joten jatkakaamme keskustelua toisella kerralla. Iloitsimme myöhemmin kollegan kanssa, että olin ehtinyt havaita lapsen salamannopean ja sanattoman kutsun, että olin keskustelun lomassakin seurannut, mitä lapsi tekee. Näin lapsi sai vahvistuksen sille, että hänen toiveensa ja aloitteensa ovat tärkeitä, ja että niihin vastataan aina kuin mahdollista. Jonkinlainen vastaaminenhan on aina mahdollista, kunhan kasvattaja seuraa lapsia herkin silmin ja korvin. Aina ei välttämättä ehdi heti pelaamaan, mutta silloinkin voi, ja pitää, vastata lapselle. ”Hei kultaseni, tulen pelaamaan vähän myöhemmin, sopisiko sellainen? Nyt on vaihdettava tämän pikkuisen vaippa. Haluatko tulla mukaan?” Näin aloitteen tehnyt lapsi on tullut nähdyksi ja kuulluksi. Vaikka hänen pyyntönsä olisi ollut vain pikainen vilkaisu.
Pedagogin pohdintoja 